Palkitseminen

Mikä meitä ihmisä motivoi? 

Vastauksena on yllättävän yksinkertaiset asiat. Kun tiedämme mitä meiltä odotetaan, meidän on helppoa pyrkiä päämäärään. Päämäärien on tapana usein vain tapahtua. Olemme sen verran monimutkaisia olioita, ettei tiede pysty vahvasti näitä asioita selittämään. Todetaan vain, että asetetut tavoitteet vain tapahtuvat. Mitä saamme sitten palkinnoksi?

Mitkä sitten motivoi ja pitää meidät työssä vireänä? Vastauksen voi jakaa kahteen kohtaan; raha ja kiitokset. Raha on helppo vastaus. Sitä vain ei koskaan ole riittävästi. Perustason saavutettuaan, raha on vain helpoin tapa saavuttaa se seuraava taso. Verrataan mitä kaverit tienaavat ja verrataan omaa palkkatasoa. Luonnollista, mutta harvoin aidosti eteenpäin vievää.

Tutkitusti, motivaatiota lisäävä tekijä on työkavereiden kunnioituksen saaminen. Siksi tunnustuksen saaminen ryhmän edessä on merkittävää. Silloin esimies julistaa ilosanomaa kaikkien kuullen ja nautimme vähäeleisesti tuosta saadusta kunniasta. Valitettavan harvoin tämä näkyy käytännön tasolla. Pyydämme lisää palkkaa, koska se on lähes ainoa mittari, joka on käytössä. Harvoin julkisesti kukaan työpaikka haastattelussa kertoo työtovereiden kunnioituksen puutteesta vaihtavan työpaikkaa. Useimmiten mainitaan 'aitojen haasteiden puuttuminen' tai tulostason korottaminen.

Mitäs jos jatkossa palkankorotuksen sijasta saisitkin henkisiä palkankorotuksia? Armeija ja Nokia käyttävät tätä päivittän hyödykseen. Nokialla on tunnetusti heikompi palkkataso kuin verrokki yrityksillä, mutta muut tekijät vaikuttavat niin paljon, että Nokialle on kuitenkin tunkua.

Lähtökohtana voidaan pitää, että seuraavan kolmen palkkatapahtuman jälkeen palkankorotus ei enää motivoi, vaan ollaan tultu samalle tasolle kuin ennen palkan korotusta. Voidaan todeta, että vain muut asiat motivoivat, eikä raha.

Mitä meidät tekee sitten onnelliseksi? Siihen jokainen osaa vastata parhaiten.

Tehtävänkuvaus

Ensimmäisenä ja tärkeänä tulee olla työtehtävän kuvaus. No, okei, tiedetään että tehtävä on sitä tai tätä, mutta olennaista on tehdä oikeita asioita kuin vain tehdä. Tämän takia tehtävänkuvaus on yksi olennaisimmista asioista.  Ilman selkeää vastuunjakoa, on vaikea toimia ja tulokset jäävät heikoiksi.

Mennään hetkeksi kuitenkin vielä kauemmaksi, eli omistajiin. Osakeyhtiössä osakkeenomistajat asettavat tietyt vaatimukset harjoitettavalle liiketoiminnalle. Tämä tarkoittaa, että osakkeenomistajat odottavat tiettyä tuottoa omistamilleen osakkeille. Koska vain harvoin raha poikii suoranaisesti rahaa itsenäisesti, tulee palkata henkilökuntaa joka rahan keräämisen hoitaa. Tällöin tarvitaan osaavaa henkilöstöä, joilla on tärkeä rooli organisaatiossa.

Vastuullisin henkilö on kauppias tai toimitusjohtaja. Tämä riippuu tietysti yrityksen kokoluokasta. Kun puhutaan pienestä yrityksestä, toimitusjohtaja/kauppias on yksi ja sama henkilö. Ketjuissa, eli suuremmissa yrityksissä toimitusjohtaja ja kauppias ovat eri henkilöt. Oli nimike mikä tahansa, vastuullisuus lähinnä ratkaisee. Puhumme jatkossa henkilöstä, joka jatkaa niitä tehtäviä, joita kauppias jakelee. Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että kauppias kantaa taloudellisen vastuun toiminnasta ja myymäläpäällikö vastaa operatiivisesta puolesta.

Viime aikoina johtaja tai päällikkö  tittelit ovat kärsineet pientä inflaatiota. Syy on myös selvä. Henkilökuntaa on entisestään vähemmän, mutta työn vastuullisuus ei ole poistunut. Otetaan esimerkki. Yrityksessä on yksi työntekijä, eli omistaja. Työntekijä vastaa että myyntiä ja palvelua tapahtuu. Tällöin ainoana vastuunkantajana on tämä työntekijä. Nimitys voisi olla ihan mikä tahansa, mutta ulkopuolisille kertoo parhaiten tämän työntekijän vaikutusvallasta titteli. Siksi kannattaa valita päällikkö-johtaja titteli, jotta vastapuoli tietää neuvottelevansa vaikutusvaltaisen henkilön kanssa. Baarissa luonnollisesti toimitusjohtaja kerää parhaimmat daamit itselleen, joten vaikea arvata minkä tittelin tarinamme työntekijä valitsee.

Koska toimitusjohtaja tittelillä on oma arvovaltansa, nimikettä käytetään runsaasti. Kun työntekijä (toimitusjohtaja) palkaa ensimmäisen työntekijän, hän palkkaa vastuunkantajan työtehtävään x. Silloin on usein oikeutettua myös titteli, jossa tuo vastuu näkyy. No se siitä titteli asiasta. Puhumme vastuusta, joka myymäläpäällikkö kantaa.

Vastuualue pääsääntöisesti on yhden myymälän käytännön asioista vastaaminen. Henkilökunnan määrästä riippuen, työtehtävien luonne myös määräytyy. Myymäläpäälliköllä ei välttämättä tarvitse olla alaisia. Vastuu silti säilyy samana. Mitä nuo vastuut sitten ovat? Ne riippuvat organisaation rakenteesta ja jonkin verran business idean luonteesta. Mitä suurempi on liiketoiminnan arvo, sitä vähemmän jätetään sattuman varaan (lue myymäläpäällikön harteille). Kun kyseessä on monikansallinen yritys, ulkoistetaan kaikki tehtävät sinne, jossa ne parhaiten osataan hoitaa. Omalle henkilökunnalle näitä asioita ei suoda, koska organisaation sisällä harvoin osataa suunnitella esim. mainontaa.

Viikoitaiset tehtävät ovat:

- työvuorojen tekeminen

- tuotteiden tilaus

- myynnin raportointi

- mainonna suunnittelu

- koulutus

- rekrytointi

- tapahtumien järjestäminen

- taloushallinnon rutiinit

- muiden päivittäisten tehtävien suorittaminen

- myynti- ja asiakaspalvelutehtävät